Luovuudesta

Olen leijaillut viime viikot ihmeellisessä luovuuden ja inspiraation maailmassa. 

Vaihdoimme olohuoneen järjestystä ja en tiedä menikö feng shuit kohdilleen vai mikä kun tuntui, että heti vallitsi luovempi ilmapiiri.  Järjestyksen vaihdon yhteydessä minä ja maalaustarvikkeeni saimme tilaa leittäytyä seinän viereen lattialle niin, että pystyin jättämään tarvikkeet paikoilleen lopetettuani maalaamisen. Ja koska maalaamisen pariin oli helpompi palata, kun maalit ja (likaiset) pensselit olivat valmiina odottamassa, huomasin maalaavani paljon enemmän ja useammin. Ja kuten sanotaan luovuus ruokkii luovuutta. 

Hiljattain lukemani kirjat ovat kertoneet luovuudesta ja taiteesta (Pim! Olet luova ja Luovatauko). Olen löytänyt ihmisiä ja instagram-tilejä, joiden vibat inspiroivat suuresti (instagramissa @reetta_vahanen ja @eevakolu, sekä Eevan blogi Uusi Muusa, jonka tekstejä rakastan). Näiden sisältöjen pohjalta olen innostunut ihan uudella tavalla kirjoittamisesta ja oppinut jollain tavalla tajuamaan millaista sisältöä itse haluan luoda. 

 

Toisaalta ärsytystä on aiheuttanut se, etten ole osannut saman tien toteuttaa näitä ajatuksia. Niitä pään sisällä olevia visioita, jotka ovat pikemminkin tunteita ja fiiliksiä, kuin selkeitä ideoita ja suuntaviivoja. Turhautumista on aiheuttanut se, etten ole osannut purkaa näkemyksiäni esimerkiksi valokuvaamiseen ja Ig-kuviin. Kohtuuttoman kovat vaatimukset itseä kohtaan ja kaikki heti nyt -ajattelu on ollut vahvasti läsnä. 

Olen myös miettinyt miten paljon lapsuus on vaikuttanut omaan luovuuteen, käsillä tekemiseen ja arkiseen visuaalisuuden hyödyntämiseen. Me kasvoimme siskojen kanssa puuverstaan ja kangaspuiden keskellä. Vanhemmat tekivät koko ajan paljon käsillä ja meille oli päivänselvää, että huonekalut, remontit, vaatteet ja kodin tekstiilit voi tehdä itse. Käsillä tekemiseen on kannustettu ja siihen on tarjottu tarvittavat välineet, ja olen siitä todella kiitollinen. Toivottavasti pääsen joskus itsekin tarjoamaan lapsilleni mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Jos jotain olen huomannut niin sen, että omien juttujen tekeminen, oli se sitten maalaaminen, seinäkiipeily tai runojen kirjoittaminen, antaa elämään hurjasti iloa ja merkityksellisyyttä. Joten niille kannattaa etsiä aikaa. 

Voisin leijailla täällä luovuuden maailmassa ikuisesti, niin onnelliseksi se tekee.