Luovuudesta

Olen leijaillut viime viikot ihmeellisessä luovuuden ja inspiraation maailmassa. 

Vaihdoimme olohuoneen järjestystä ja en tiedä menikö feng shuit kohdilleen vai mikä kun tuntui, että heti vallitsi luovempi ilmapiiri.  Järjestyksen vaihdon yhteydessä minä ja maalaustarvikkeeni saimme tilaa leittäytyä seinän viereen lattialle niin, että pystyin jättämään tarvikkeet paikoilleen lopetettuani maalaamisen. Ja koska maalaamisen pariin oli helpompi palata, kun maalit ja (likaiset) pensselit olivat valmiina odottamassa, huomasin maalaavani paljon enemmän ja useammin. Ja kuten sanotaan luovuus ruokkii luovuutta. 

Hiljattain lukemani kirjat ovat kertoneet luovuudesta ja taiteesta (Pim! Olet luova ja Luovatauko). Olen löytänyt ihmisiä ja instagram-tilejä, joiden vibat inspiroivat suuresti (instagramissa @reetta_vahanen ja @eevakolu, sekä Eevan blogi Uusi Muusa, jonka tekstejä rakastan). Näiden sisältöjen pohjalta olen innostunut ihan uudella tavalla kirjoittamisesta ja oppinut jollain tavalla tajuamaan millaista sisältöä itse haluan luoda. 

 

Toisaalta ärsytystä on aiheuttanut se, etten ole osannut saman tien toteuttaa näitä ajatuksia. Niitä pään sisällä olevia visioita, jotka ovat pikemminkin tunteita ja fiiliksiä, kuin selkeitä ideoita ja suuntaviivoja. Turhautumista on aiheuttanut se, etten ole osannut purkaa näkemyksiäni esimerkiksi valokuvaamiseen ja Ig-kuviin. Kohtuuttoman kovat vaatimukset itseä kohtaan ja kaikki heti nyt -ajattelu on ollut vahvasti läsnä. 

Olen myös miettinyt miten paljon lapsuus on vaikuttanut omaan luovuuteen, käsillä tekemiseen ja arkiseen visuaalisuuden hyödyntämiseen. Me kasvoimme siskojen kanssa puuverstaan ja kangaspuiden keskellä. Vanhemmat tekivät koko ajan paljon käsillä ja meille oli päivänselvää, että huonekalut, remontit, vaatteet ja kodin tekstiilit voi tehdä itse. Käsillä tekemiseen on kannustettu ja siihen on tarjottu tarvittavat välineet, ja olen siitä todella kiitollinen. Toivottavasti pääsen joskus itsekin tarjoamaan lapsilleni mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Jos jotain olen huomannut niin sen, että omien juttujen tekeminen, oli se sitten maalaaminen, seinäkiipeily tai runojen kirjoittaminen, antaa elämään hurjasti iloa ja merkityksellisyyttä. Joten niille kannattaa etsiä aikaa. 

Voisin leijailla täällä luovuuden maailmassa ikuisesti, niin onnelliseksi se tekee. 

7 vinkkiä kirpputorille

Aloin käymään kirpputoreilla aktiivisesti yläasteiässä. Vuosien ja vuosien kiertely, muutamat hutiostokset ja mahtavat löydöt ovat kehittäneet silmää kirppistelyyn. Nykyään varmaan yli puolet vaatteistani on erilaisilta kirpputoreilta ja second hand- myymälöistä ja löytöjä on kertynyt myös astiakaappiin ja kenkähyllyyn. Ajattelinkin laittaa jakoon parhaimmat vinkkini kirpputorien kiertelyyn ja hyvien löytöjen bongaamiseen. Kuvituksena pieni, siis hyvin pieni, osa omista kirpputorilöydöistä. 

7 vinkkiä kirpputorille

1. Käy usein.

Tämä on hyvien löytöjen ja "kirpputorisilmän" kehittymisen perusedellytys, lähtökohta, sekä alku ja juuri. On hyvin todennäköistä, että satunnaiset kirpparikierrokset eivät tarjoa kotiin viemisiksi juuri muuta kuin ajatuksen siitä, ettei kirpputoreilta voi kerta kaikkiaan löytää mitään. Täytyy kuitenkin muistaa, että varsinkin itsepalvelu kirppareilla, tavara vaihtuu noin viikon sykleissä, joten mitä useammin käyt, sitä enemmän näet tarjontaa.

2. Käy rauhassa ja ajan kanssa. 

Tarjonnan koluaminen vie aikaa, joten kun menet, mene rauhassa. Useimmiten kirpputorien tarjonta ei ole lajiteltua ja vaikka olisikin, kokolappujen ja tavaran kunnon tarkistaminen vie aikaa. Tavaran määrä voi myös alkuun tuntua ylivoimaiselta, mutta ajan kanssa kiertäminen auttaa taltutttamaan tämänkin mörön. 

3. Kierrä tilat järjestelmällisesti. 

En tiedä johtuuko tämä neuvo pelkästään omasta järjestelmällisyydestä, mutta itse haluan kiertää kirpputorien tilat järjestelmällisesti läpi. Tämä auttaa selviytymään tavaran paljoudesta ja käymään kaikki paikat kunnolla läpi.

4. Ole ennakkoluuloton. 

Ole ennakkoluuloton niin paikkojen kuin tyylienkin suhteen. Melko nopeasti opit tunnistamaan nopeallakin vilkaisulla missä myydään minkäkin laista tavaraa, toisella pöydällä ylihinnoiteltuja trendivaatteita ja toisella kulahtaneita rintaliivejä akvarellitaulujen kera. Ei kuitenkaan kannata antaa tällaisten kategorisointien ja mielikuvien estää, vaan käydä pääsääntöisesti kaikki hyllyt ja pöydät läpi.

Myös tyylin suhteen löytyy kirpputoreilta hurjasti diversiteettiä. Itse tykkään kokeilla ennakkoluulottomasti erilaisia vaatteita ja tyylejä, sillä kun ei anna oman tyylin liikaa rajoittaa mahdollisuuksia, voi löytää vaikka minkälaisia löytöjä. Monesti olen myös huomannut, että henkarissa ei niin kauniilta näyttävä vaate, on ollut päällä ihana!

5. Hypistele!

Tämä ohje ei ehkä kuulosta kovin hyvältä näin korona aikana, mutta suosittelen sitä silti. Löydöt hukkuvat helposti tavaran paljouden alle, ellei hyllyjä ja paikkoja käy kunnolla läpi. Siirtele henkareita, tutki pöytiä ja nostele tavaroita. Henkaripaikat ovat usein niin täyteen tungettuja, että ne on pakko käydä siirrellen läpi juuri sen nappi löydön löytämiseksi.

6. Älä tuijota liikaa kokolappuja.

Useat kirpputorilöytöni ovat olleet kooltaan ihan muuta kuin mitä oma vaatekokoni on muuten. Kolme kokoa isompi villapaita voi olla päällä juuri halutunlainen ja kokoa pienempi vintagehame onkin juuri oikean kokoinen, joten ole ennakkoluuloton myös kokojen suhteen.

7. Testaa ja kokeile. 

Kokeile rohkeasti erilaisia malleja, väräjä ja leikkauksia. Hulluttele ja testaa. Huonolta tuntuvat vaatteet voi aina palauttaa paikalleen, mutta joukosta voi löytyä myös helmiä omaan vaatekaappiin.

Treffipäivä Vallisaaressa

Viikon mittainen kesäloma tuli vietettyä heinäkuun puolessa välin Etelä-Suomessa poikaystävän vanhemilla ja isosiskon luona. Ehdittiin viettämään poikaystävän kanssa myös perinteeksi muodostunutta Helsingin treffipäivää. Päivän suunnitelmiin kuului retki Vallisaareen sekä uuden pitsapaikan testaaminen. En ollut aikaisemmin käynyt Vallisaaressa ja Suomenlinnan visiitistäkin oli lähemmäs seitsemän vuotta. 

Vallisaari on Helsingin edustalla sijaitseva, hyvin rehävä ja luonnonmukainen saari, joka avattiin yleisölle vasta nelisen vuotta sitten. Saarella on alueita, joilla on rajoitettu liikkumista turvallisuusyistä. 

Lähdettiin aamupäivällä lautalla kohti saarta ja perille päästyä suunnattiin ensimmäisenä korvapuusteille. Vallisaaren ravintolatarjonta ei ole ymmärrettävästi niin kattava kuin Suomenlinnan, mutta kyllä sielläkin nälän ja makeanhimon saa taltutettua. Käveltiin rauhassa ympäriinsä monta tuntia maisemia ja paikkoja tutkien. Historia oli arvatenkin vahvasti läsnä kaikkialla ja oli pysäyttävää miettiä, että saari ja sen rakennelmat ovat olleet joskus hyvin erilaisessa käytössä,  

Vältyttiin mahtavasta kesäsäästä huolimatta väenpaljoudelta, saatiin kävellä suurimmaksi osaksi ihan rauhassa kahdestaan. Koenkin, että Vallisaari on kuin Suomenlinnan rauhallisempi ja luonnonmukaisempi pikkusisko. 

Iltapäivällä lähdettiin takaisin mannerta kohti ja suunnattiin päivälliselle Via Tribanaliin. Meillä on ollut pienenä missiona käydä testaamassa eri pitserioita, parhaimman pitsan löytämiseksi (tämä oli meidän kolmas kesä kun vietettiin Helsingin treffipäivää ja jokaiseen niistä on kuulunut pitsa :D). Via Tribunalia on kehuttu kovasti, mutta pakko sanoa, että kivasta tunnelmasta huolimatta Pizzeria Luca pitää tällä hetkellä kärkisijaa. 

Kaiken kaikkiaan meillä oli ihana päivä! Parasta seuraa, luontoa ja hyvää ruokaa, mitä muuta sitä voisikaan päivältä toivoa.