Alkukuusta minulla oli hirveä pelko siitä, että kesä ehtii vierähtää ohi ennen kuin on kerennyt toteuttaa kaikki suunnitelmat ja nauttia täysinrinnoin lämmöstä, spontaaniudesta, piknikeistä ja kesän huolettomuudesta. Mikä siinä onkin, että kesästä pitää tehdä ehdontahdoin suoritus, jotta voi tuntea ottaneensa siitä kaiken irti. Kun tietää valvoneensa auringonlaskuja katsellen, nauttineensa ystävien kanssa terassilla viinilasillisista ja tehneensä suunnittelemattomia kesäreissuja, voi kevyemmin mielin ottaa vastaan lähestyvän syksyn. Mutta eihän se niin mene. Kesä tai sen puoleen elämäkään ei ole suorittamista, vaan hetkessä elämistä varten! Tekemättömyydestä tai netflixmaratoneista ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, ei vaikka ulkona olisi miten ihana sää ja juurtuneet ajatusmallit käskisivät lähteä ulos nauttimaan siitä vaikka lepo olisi sillä hetkellä enemmän tarpeen.
Mitä pidemmälle kesäkuu eteni, sitä vähemmän asiaa enää ajattelin. Suomen kesä tuo väistämättä mukanaan mitä ihanampia hetkiä vaikkei niitä tietoisesti edes tavoittelisi. Päällimmäiseksi jäi mieleen kuun alussa tehty mökkireissu, joka sisälsi saunomisen ja uimisen lisäksi monta jaksoa rahapajaa, vanhempien luona koko perheen voimin vietetty sopivan rauhallinen juhannus ja viime lauantaina tehty pieni retki Joensuun Mertalammelle.
Muistetaan nauttia kesästä, mutta annetaan aikaa myös laiskottelulle ja omalle jaksamiselle <3 Nyt aioin nauttia sateisen päivän tunnelmasta ja syödä vielä yhden palan tänään leipomaani vadelmapiirakkaa.
Puhelimen kuvarullan ja näiden kuvien perusteella kesäkuu tuli vietettyä tiukasti ruuan ja veden äärellä :D
